Kuvataiteilija Nora Helsingin koti ja taide vilisee eläimiä. Noran kädenjäljen voi nähdä muun muassa Kulosaaren melumuurissa ja Stoalle vievässä sillassa. Eläinten oikeudet ovat Noralle elämäntapa ja inspiraatio.

– Eläimet ovat perheeni. Puolisoni ja minä jaamme koko elämän koirien kanssa. Otamme ne huomioon kaikessa: matkustamme usein koko lauman kanssa ja kotona koirat saavat olla sellaisia kuin ovat.

Noran perheeseen kuuluu tällä hetkellä kolme rescue-koiraa: Espanjasta tulleet Leila ja Tuutsi sekä Viipurista tullut Karhu. Aiemmin koirien seurana oli myös neljä nyt jo edesmennyttä kissaa.

– Kissatkin olivat mukana kaikessa, kun esimerkiksi mieheni vaihtoi kitaran kieliä tai minä piirsin. Maalasin bändeille paljon taustakankaita, ja ne olivat aina kissankarvoissa. Sanoin bändeille että sori, meidän kissat ovat leikkineet piilosta.

Rakkautta ensi vilkaisulla

Kun Nora vuonna 2010 otti ensimmäisen koiransa, rescue-toiminta ei ollut kovin vakiintunutta. Noran tutulla oli kotihoidossa Espanjasta tullut Olli-koira. Nora ihastui Facebookissa Ollin kuviin.

– Sanoin, että Olli muuttaa meille. Puolisoni oli hieman epäilevämpi.  Kun menimme katsomaan Ollia, se juoksi suoraan Kallea päin ja tarttui tassuilla.  Oli selvää, että koira lähtee meille.

Kodittomien koirien ottaminen on sopinut elämänkatsomukseen. Noran kokemukset rescue-koirista ovat olleet erittäin myönteisiä.

– Toki on ollut joitakin asioita, jotka liittyvät koirien taustaan. Esimerkiksi Karhu ei ollut koskaan aiemmin ollut sisätiloissa. Sillä kesti noin puoli vuotta, että se ymmärsi asuvansa sisällä. Myös hihnassa kulkeminen piti opetella.

Nora on löytänyt jokaisen koiran kanssa tavat onnistua. Karhun kanssa toimivat katsekontakti ja käsimerkit.

– Parasta koirien kanssa elämisessä on yhdessä oleminen. On myös hienoa huomata, että olen niille tärkeä. Ne osaavat osoittaa sen. Kun näen mieheni hoivaavan koiriamme, se luo meidän välillemme kiintymystä vielä enemmän.

Urbaania eläintaidetta

Nora kuuluu Mimmit peinttaa -taidekollektiiviin. Sen ensimmäinen tapahtuma oli Vallilan ensikodin seinän ja muurin maalaaminen Taiteiden yönä 2015.

– Olen kotoisin Itä-Helsingistä. Olen kasvanut urbaanissa ympäristössä ja ollut aina kiinnostunut graffitista ja katutaiteesta. Ehkä se rosoisuus on tullut sieltä, en halua tehdä siloiteltua.

Katutaiteen nopea tahti sopii Noralle hyvin. Noralle rakas projekti oli Kulosaaren melumuuri. Hän oli 1990-luvulla paikalla katsomassa, kun kaverit maalasivat sitä. Ikoninen paikka jätettiin rapistumaan, asukkaat valittivat ja kaupunki maalasi graffitiseinän valkoiseksi. Itse asiassa niin huonosti, että graffitit jäivät näkyviin. Nollatoleranssi loppui vuonna 2008, mutta Kulosaaren seinä oli pitkään ruman valkoinen.

– Se oli mielestäni törkeä juttu. Kun projektiin haettiin vuonna 2017 uudestaan tekijöitä, hain ja pääsin itse mukaan maalaamaan. Se oli todella makeaa.

Ylös roso, alas byrokratia

Katutaiteilijan silmin Helsinkiä ei tarvitsisi koko ajan olla puhdistamassa.

– Kaupunkikulttuurin pitäisi olla elävää. En kannata törkeää talojen ja luonnonkiviseinien sotkemista, mutta spontaanille taiteelle voisi olla enemmän tilaa.

Noran mielestä muraalit ja muut luvalliset teokset ovat sinänsä hyviä, mutta kadulle kuuluu luvatonkin taide.

– Hyvä esimerkki lähellä on Berliini, joka tunnetaan elävästä katukulttuurista.

Kaikkien projektien ei tarvitsisi myöskään olla niin byrokraattisia.

– Voisi olla vähän vapaampaa.

Noran kotisivut: www.norahelsinki.com/

Teksti Laura Manninen

Tapasimme Samin, Aramiksen ja Annelin kanssa Christa Granrothin Tokoinrannassa Töölönlahdella, missä hän oli ruokkimassa sorsia. Christa ja muut aktiivit käyvät talvikaudella päivittäin heittämässä vesilinnuille useita kiloja ruokaa, sillä kaupungin asentama automaatti ei toimi.

Töölönlahdella sijaitsee Pohjois-Euroopan merkittävin sinisorsien talvehtimispaikka. Helmikuussa pakkasta oli –17 °C, ja sorsat hyvin nälkäisiä. Ne söivät kiihkeästi kovalla ruokahalulla Christan niille heittämää kaura-auringonkukansiemenseosta. Sorsaparvessa kävi kova kuhina ja polske. Vedestä nousi höyryä ja aina välillä jotkut yksilöt saivat hepulin ja muut linnut seurasivat perässä. “Kanahaukkavaroitus”, selittää Christa.

Helsingin kaupunki on asentanut Tokoinrannan lintusulalle massiivisen vesilintujen ruokinta-automaatin. Christan mukaan kyseessä on kokeilu. Paradoksaalista kyllä, linnut välttelevät ruokinta-automaattia, koska pelkäävät sitä. Automaatti ei myöskään toimi oikein, vaan ruoka vajoaa siitä veden pohjaan.

Automaatti on kiinnitetty suurten ponttonien päälle. Christa kertoo, että toimiakseen oikein sen pitäisi olla kiinnitettynä pelkkään puukehikkoon. Suuret pohjaa kohti kiilautuvat sivurakennelmat estävät Christan havaintojen mukaan uoman virtausta. Aiempina talvina ennen automaatin olemassaoloa vesi virtasi paikalla normaalisti ja myös sulavesialue oli laajempi. Nyt sula-alue on selvästi supistunut.

Ruokinta kielletty

Tokoinrannasta kävelemme Oopperan sulalle. Siellä on toinen paikka, jossa esiintyy satoja sorsia. Joukossa oli myös kaksi kyhmyjoutsenta, valkoinen ”ankka-sorsa” sekä jouhisorsa! Lintubongarit olivat saapuessamme kerääntyneet tarkkailemaan harvinaista jouhisorsavierasta.

Kaupunki on laittanut alueelle kylttejä, joiden mukaan lintujen ruokinta on alueella kielletty. Talvehtivat sorsat ja muut vesilinnut ovat kuitenkin täysin riippuvaisia talviruokinnasta. Onhan paikalle kaupungin toimesta asennettu myös tämä toimimaton ruokinta-automaatti.

Christa ja muut aktiivit käyvät käsin heittämässä vesilinnuille useita kiloja ruokaa päivittäin. He jakavat myös ruokintavuoroja jonkin verran. Jatkuva vastuu vesilintujen ruokinnasta talvikaudella turhauttaa hieman, sillä se on raskasta työtä. Jos automaatti toimisi hyvin eikä se lisäksi pelottaisi lintuja, sitä ei tarvitsisi tehdä.

Christa on ollut tuloksetta useita kertoja yhteydessä vastuulliseen ympäristötarkastajaan Helsingin kaupungilla. “Hän ei enää vastaa viesteihini”, sanoo Christa. Paikalle on sentään nyt asennettu riistakamera. Ehkä sen on tarkoitus monitoroida automaatin toimintaa?

On hienoa, että on olemassa paikallisia kaupunkieläin- ja lähiluontoyhdistyksiä ja ryhmiä, kuten Pro-luonto Helsingissä, Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys sekä Facebookissa toimiva Valkoposkihanhien ystävät -ryhmä. Kaupunkieläimet tarvitsevat puolustajia ja auttajia, ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen kaikkialla on mittaamattoman arvokasta sekä itsessään että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Kaikki me eläimet olemme yksilöitä, ja muunlajisten eläinten ja monipuolisen luonnon esiintyminen ympäristössämme on meille hyväksi. Christan motto kuuluu: “Pelastakaa Töölönlahti.

Kuka?

Christa Granroth on graduvaiheen biologianopiskelija Åbo Akademi -yliopistossa ja aktiivinen luonto- ja eläinaktiivi. Hän toimii muun muassa Luonto-Liiton susiryhmässä ja Tringassa ja on tehnyt lintukartoituksia.

Teksti ja kuva Heta Rousi

Eläimiä kunnioittava Helsinki tarkoittaa sitä, että myös muut lajit kuin ihminen otetaan huomioon kaupunkia kehittäessä. Tarvitsemme strategian kohti eläinystävällistä Helsinkiä samalla tavalla kuin tarvitsemme ilmastotavoitteet kohti ympäristöystävällisyyttä ja hiilineutraaliutta. Helsingin on tärkeä sitoutua edistämään eläinten hyvinvointia johdonmukaisesti askel kerrallaan.

Helsingin päätökset eivät saa heikentää muiden lajien hyvinvointia

Eläinten hyvinvointistrategiassa on otettava huomioon eläinten hyvinvointi liittyen julkisiin ruokapalveluihin, kaavoitukseen, liiketoimintaan, lemmikkeihin ja luonnonvaraisiin eläimiin sekä koulujen opetussuunnitelmaan.

Päätöksiä tehtäessä on tarkasteltava, millä tavalla ne koskettavat muita lajeja ja varmistettava, etteivät ne heikennä muiden lajien hyvinvointia. Eläinkysymys pitää sisällyttää päätöksiin läpileikkaavana teemana samalla tavalla kuin muutkin merkitykselliset asiat kuten ympäristö-, terveys- ja talousnäkökulma.

Eläin on arvokas omana itsenään

Eläimiin liittyviä kysymyksiä ei voida enää ohittaa poliittisissa päätöksissä ja keskustelussa. Meillä on riittävästi tietoa eläinten kyvystä tuntea tuskaa ja tarpeesta hyvinvointiin ja turvaan samalla tavalla kuin ihmisillä.

Eläimillä on selkeä yhteys myös ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin. Tästä on osoituksena maailmaa riepottelevat pandemiat sekä ilmastonmuutos. Eläinten tehotuotannon kytköstä maailmanlaajuisiin terveysriskeihin ei voida enää ohittaa. Eläinten hyvinvointia ei pidä myöskään tarkastella ainoastaan ihmisten näkökulmasta. Eläimille on turvattava itseisarvo samalla tavalla kuin muulle luonnolle ja ihmiselle.

Pioneerityön aika on ohi

Järjestimme Elämä voittaa -kuntavaalikampanjan yhteydessä ”Turkisvapaa Helsinki – eläimet kuntapolitiikassa -etätilaisuuden. Tilaisuudessa keskusteltiin laajasti eläinkysymyksistä ja niiden merkityksestä politiikkaan. Tilaisuus osoitti, että eläimistä puhuminen pioneeritoimintana osana poliittista keskustelua on ohi. Eläimiin liittyviä hyvinvointikysymyksiä ei pidä enää ohittaa.

Keskustelussa olivat mukana Vasemmistoliitosta Wille Luosa ja Sami Säynevirta sekä Eläinoikeuspuolueesta Jonna Railio.

Kun Francisco Sánchez Molina tuli ensimmäisen kerran Helsinkiin, kaupunki oli paksun lumivaipan peitossa. Näytti kuitenkin siltä, että ilman lunta se voisi olla mukava paikka.

– Kaupunki ei ollut liian suuri eikä liian pieni. Kaikki näytti toimivan, joukkoliikennettä käytettiin paljon. En nähnyt superrikkaita tai superköyhiä, joten elämä vaikutti tasa-arvoiselta.

Nyt Francisco on asunut Helsingissä yli kymmenen vuotta. Hän näkee kaupungissa edelleen paljon hyvää, mutta parannettavaakin on paljastunut.

Metsää kaatuu, insinööri ahdistuu

Fransisco syntyi ja kasvoi Meksikossa, jonne hänen espanjalaiset vanhempansa olivat muuttaneet työn perässä. Valmistuttuaan yliopistosta nuori insinööri sai töitä Lontoosta.

– Tein vuosia tieinsinöörin töitä, mutta en kokenut olevani omieni parissa. Oli liikaa kyse rahasta ja urasta.

Francisco osallistui muun muassa projektiin, jossa Espanja sai rahoitusta tienrakennukseen EU:lta. Rahalle ei ollut mietittynä järkevää käyttöä, joten tie rakennettiin tietämättä, tulisiko sille ikinä käyttöä. Ei tullut – ihmiset eivät koskaan ryhtyneet käyttämään uutta tietä.

– Näin, kuinka metsää hakattiin rakentamisen tieltä. Aloin kyseenalaistaa elämäntyyliä, jossa tärkeintä oli omaisuuden hankkiminen.

Franciscon todellinen intohimo oli jo pitkään ollut taide. Hän päätti luottaa intuitioonsa ja keskittyä intohimoonsa.

– Se oli erittäin vaikeaa, sillä ratkaisuani kyseenalaistettiin ankarasti. Esimerkiksi isäni mielestä oli typerää vaihtaa hyvä ura taloudelliseen epävarmuuteen. Pidin silti pääni, ja se on tuonut minut siihen missä nyt olen: Suomeen työskentelemään eläinten parissa ja tekemään taidetta.

Tanssii materiaalien kanssa

Franciscon ensimmäiset työt olivat muotokuvia ihmisistä, joita hän ihaili: taiteilijoita ja aktivisteja.

– Yksi ensimmäisistä kuvasi Rosa Parksia, koska pidin häntä innostavana. Hän toimi itse eikä odottanut, että joku muu muuttaisi maailmaa.

Sittemmin Francisco on siirtynyt muihin aiheisiin. Tärkeintä hänelle on uuden etsiminen ja löytäminen.

– Olen kehittänyt itse monia tekniikoita, jotka ovat aika uniikkeja ja joita en ainakaan tiedä muiden käyttävän.

Avoin prosessi eri materiaalien kanssa kiehtoo. Francisco ajattelee taidetta yhteistyönä taiteilijan ja materiaalien välillä.

– Lopputuloksena syntyy aina jotain uutta, kun ”tanssii materiaalien kanssa”; kuuntelee mitä ne kertovat.

Francisco käy nykyisin päivätyössä, mutta käyttää kaiken liikenevän vapaa-aikansa maalaamiseen Alppilan työhuoneellaan.

– En ole mikään sunnuntaimaalari, vaan otan sen vakavasti. Silti taide on ollut minulle terapiaa enemmän kuin mitään muuta. On etuoikeus kuulua eläinlajiin, jolla on kyky luoda uutta ja rakentaa ymmärrystä.

Rahan takia Francisco ei taidetta tee. Hän luovuttaa tuotot Viipurin koirille.

– Koska taide hyödyttää minua itseäni, haluan että taiteeni hyödyttää yhteiskuntaa.

Francisco vetää myös piirustuskursseja nuorille ja erityisryhmille. Se tuntuu erityisen palkitsevalta.

– Monet luulevat etukäteen, etteivät osaa piirtää. On ihanaa nähdä heidän ilmeensä, kun he saavat työnsä valmiiksi. Pari tuntia piirtämistä vaikuttaa nuoriin kuin meditaatio – he ovat onnellisempia ja rauhallisempia, mutta käteen jää taideteos.

Luovuuden voimassa on jotain maagista, jota on vaikea pukea sanoiksi.

Maapallon kiusankappaleet

Päivätyössään Francisco suojelee villieläimiä, erityisesti susia. Suomessa on noin 200 sutta ja viisi miljoonaa ihmistä. Silti emme tunnu mahtuvan samaan maahan. Franciscon mukaan suomalainen mentaliteetti voidaan valitettavasti yleistää eurooppalaiseksi.

– Sillä on juuret syvällä, patriarkaalisessa luontosuhteessa ja arkaaisessa luonnon hallinnan halussa. Kaikki villi on vaarallista ja pelättävää. Olemme omineet alueet ja unohtaneet, että eläimet olivat täällä ennen meitä.

Franciscon mielestä ihmiset pitävät itseään eri asiana kuin muut eläimet. Samaan ajatteluun eli ekseptionalismiin perustuvat muun muassa valkoinen ylivalta ja miehinen ylivalta.

– Rasismi, seksismi, spesismi, muukalaisviha – ne kaikki tulevat samasta paikasta.

Franciscon työhön kuuluu tietouden lisääminen susien biologiasta ja roolista ekosysteemissä.

– Meidän pitää oppia jakamaan maapallo muiden lajien kanssa. Tähän mennessä ihmiset ovat olleet luonnon koulukiusaajia.

Toisin tekemisen paikkoja

Entäpä mitä ovat ne Helsingistä paljastuneet parannettavat asiat, kuntavaalilehteä kun ollaan tekemässä? Ensimmäiseksi Francisco nostaa yksityisautoilun vähentämisen.

– Asuin Lontoossa, kun siellä otettiin käyttöön ruuhkamaksut. Ero oli huikea! Aiemmin bussilla kesti keskustaan yli tunnin, josta suurimman osan ajasta liikenne seisoi. Ruuhkamaksun jälkeen joukkoliikenteestä tuli todella sujuvaa.

Helsingissä pitäisi edistää joukkoliikennettä joko asettamalla ruuhkamaksuja tai tarjoamalla kannustimia autosta luopumiselle.

– Helsinki tarvitsi myös paljon lisää pyöräteitä. Liian monet pyörätiet loppuvat kuin seinään.

Tokiosta taas voisi ottaa mallia siinä, että tupakantumppien heittäminen maahan olisi kiellettyä – ne ovat myrkyllisiä muun muassa linnuille.

Myös taiteen tukemisessa riittäisi parannettavaa. Helsinkiin muutettuaan Francisco järkyttyi gallerioiden korkeista vuokrahinnoista.

– Esimerkiksi Espanjassa taiteilijan ei tarvitse maksaa näyttelytilasta vuokraa, vaan galleria ottaa myyntikomission. Suomessa puhutaan usean tuhannen euron vuokrista, mikä on aivan sairasta. Taiteilijat ovat muutenkin vähävaraisia ja marginaalissa.

Helsingin parhaisiin puoliin kuuluu vehreys – melkein mistä vaan pääsee parissa minuutissa puistoon tai lähiluontoon.

– Olen edelleen tosi ylpeä Suomesta ja Helsingistä. Ketään ei jätetä yksin. Instituutioissa on inhimillisyyttä. Mutta kun on viettänyt aikaa pidempään jossain, huomaa, ettei mikään paikka ole täydellinen.

Franciscon kotisivut: http://pacosamo.blogspot.com/

KABOOM! Maailman muuttaminen alkaa sinun lautaseltasi.

Kun mietin haastattelua Kari Kuulan kanssa, mielessäni oli sanat ”älä tapa”. Olin ajatellut, että aloittaisin sillä, mutta se vaikutti jotenkin liian yksinkertaiselta eikä jättäisi tilaa keskustelulle. Niinpä luovuin ajatuksesta ja kysyin ensin jotain muuta. Jutun otsikoksi valitsin kuitenkin raamatulliset sanat.

Avasin läppärin, soitin Teams-puhelun Kari Kuulalle ja kuuntelin rauhallista ja johdonmukaista puhetta. Se oli kuin musiikkia, joka mykisti minut.

Mihin ajatus eläinten hyvinvoinnista sinulla perustuu?

Nykytutkimukseen, kokemukseen ja ajatukseen siitä, että eläin ei ole kone. Eläimet ajattelevat ja tuntevat, mutta eivät näytä kärsimystään. Tietämykseen eläinten kyvystä kärsiä ja siitä, että maailmassa on valtava määrä karjaeläimiä. Karjaeläimiä on seitsemän kertaa enemmän kuin luonnonvaraisia vapaasti liikkuvia eläimiä, kun mukaan lasketaan kanoja suuremmat eläinlajit.

Ihminen on tehnyt maailmasta eläintehtaan. Eläimet on jalostettu tuottamaan tehokkaasti ihmisille aineellisia hyödykkeitä ihmisen rakentamissa halleissa, häkeissä tai katoksissa. Etusijalla ovat talouden ehdot, mikä vaarantaa eläinten hyvinvoinnin. Asetelma on ongelmallinen myötätuntoajattelun näkökulmasta.

Keskustelu kääntyy jo hieman kristilliseen näkökulmaan, josta kysyn myöhemmin vielä tarkemmin.

Kristillisen ajattelun näkökulmasta luonto on annettu ihmiselle lainaksi, ei omaisuudeksi. Jumalankuvana ihmisen kuuluisi henkiä Jumalan huolenpitoa ja rakkautta luomakuntaa kohtaan. Meidän kuuluisi sopeutua luontoon eikä siten, että luonto sopeutuu meihin.

Ymmärrän, että karuissa olosuhteissa eläinten monenlainen hyödyntäminen on ollut välttämätön ihmisen selviytymiselle. Nykyisin teknologia, tieteellinen tietämys ja aineellinen vauraus on sitä luokkaa, että eläinten tehotuottaminen ja hyödyntäminen ravinnonlähteeksi ei ole mitenkään välttämätöntä. Pärjäisimme aivan hyvin kasvisruoalla. Ilmaston näkökulmasta tämä olisi myös monin verroin parempi ratkaisu.

Maailman suurta ruokahävikkiä on se, että eläimille tuotetaan rehua, eikä maata käytetä kasvisruoan tuottamiseen. Niinpä ajattelen, että kristillinen myötätunnon eetos kutsuu meitä luopumaan omasta mukavuudesta ja mielihaluista. Liharuoasta luopuminen on jumalan rakkauden osoittamista toisille olennoille.

En vaadi ehdotonta 100 prosentin linjaa. Suunta on tässä pääasia. Ravinnon tuotannon rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta uskon, että kysyntä vaikuttaa enemmän kuin tarjonta. Maailman muuttuminen alkaa sinun lautaseltasi.

Löytyykö vakaumuksellesi koskien eläinten hyvinvointia pohjaa kristillisestä vakaumuksestasi tai Raamatusta?

Raamatun toisella sivulla on suloisen myyttinen kuva ihmisestä paratiisista, jossa eläimet ovat hänen kumppaneitaan ja ystäviään. Tässä kuvassa ihminen ei syö eläimiä vaan kasvisruokaa. Syntiinlankeemus rikkoo tämän idyllin, mutta kuva jää voimaan unelmana ja suuntaviittana.

Ankarien olosuhteiden takia voisimme syödä eläimiä, mutta ihanne olisi, että näin ei tehtäisi, vaan eläinkunnan ja ihmisten välillä vallitsee ystävyys eikä yksipuolinen hyödyntämissuhde. Jeesus kutsui luopumaan omastaan muiden hyväksi. Kristillinen kasvissyönti on yksi tapa seurata tätä kutsua.

Tämä on vähemmistökanta kristikunnassa, mutta ennustan, että se tulee kasvamaan kovasti. Tässä kohdassa kristillinen eetos ja ympäristötutkimus löytää saman sävelen.

Mistä sinulle nousi halu kirjoittaa eläinaiheiset blogitekstit Kirkko ja kaupunki -lehteen?

Olen nyt nelisen vuotta lukenut eläinteemasta ja kolmisen vuotta ollaan vaimon kanssa oltu kasvissyöjiä. Olen ennenkin kirjoittanut samansuuntaisia blogitekstejä, mutta nyt sattui sopiva merimiina vastaan ja KABOOM! Tämä ei ole minulle uusi teema, mutta nyt vaan sattui näin.

Juttelimme pari päivää sitten puhelimessa ja puhuit silloin kohtuullisuudesta. Mitä sillä tarkoititkaan?

Kohtuullisuudella tarkoitan sitä, että jossakin kohtaa tulee raja, jonka jälkeen meillä on enemmän kuin on välttämätöntä. Sitten tulee ylellisyyttä, yltäkylläisyyttä ja lopulta liikaa.

Meillä on varaa luopua eläinten laajamittaisesta hyväksikäytöstä. Pelkkien makunautintojen takia tuntoisten olentojen alistaminen monenlaisiin kärsimyksiin ei ole kohtuullista. Ruoasta on vaikea kiittää, jos tunnistaa siihen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden ja kohtuuttomuuden.

Raamatussa on kymmenen käskyä. Mitä ajattelet älä tapa -käskystä ja koskeeko se myös eläimiä?

Se ei voi olla ehdoton käsky. Kun kuokin esimerkiksi kasvimaata, peltomyyrät menettävät henkensä. Tässä yhteydessä älä tapa -käsky antaa suuntaviitan. Rakentakaa arkenne ja yhteiskuntanne sillä tavalla, ettette elä elävien olentojen kustannukselle. Ettei jokapäiväiseen arkeen kuuluisi se, että olento, joka haluaisi elää, joutuukin kuolemaan vieläpä pelkän mielihyvän vuoksi.

Älä varasta -käsky liittyy myös eläinten oikeuksiin. Siinä voi kuulla pyynnön: älä riistä elävän olennon elämää, älä ota häntä luonnosta ja tee hänestä konetta, esinettä ja tuotantoyksikköä, vaan anna hänen elää vapaasti luonnossa.

Jos saisit päättää yhden asian yhteiskunnassa, joka edistäisi eläinten hyvinvointia, mikä se olisi?

Politiikka voi vaikuttaa siihen, että tavallisissa kuluttajissa nousisi myötätunto ja ympäristöherätys. Olisimme valmiit maksamaan enemmän ruoasta, joka on eettisempää ja jota valitsemalla teemme maailmassa parempaa paikkaa. Kannatan maataloustukea, joka tukee eettistä ruoantuotantoa ja rakenteellista muutosta. Kun lihan kysyntä vähenee ja nyhtökauraa halutaan enemmän, toivoisi, että yhteiskunta suuntaisi tukea tällaisiin tuotantojärjestelmien muutoksiin.

—

Kuka?

Kari Kuula on seurakuntapastori, teologian tohtori ja dosentti sekä tietokirjailija.

Lempiruoka: Höyrytetty peruna ja porkkana, nyhtökaura ja salaatti, jossa on persimonia. Tällainen ateria on helppo valmistaa ja edullista.

Lempiresepti: Improvisoiden ruokaa en osaa sanoa reseptiä. Tavallinen yksinkertainen ruoka on hyvää. Suhtaudun kiitollisena siihen, että on ruokaa.

Motto: Ole ystävällinen vihamiehillesi. Se ärsyttää heitä eniten.

Teksti Sami Säynevirta

Osallistujat: K-lead, räppäri & Paleface, räppäri
Juontaja: Sami
Paikka: Samin olohuone, Alppila

Kierros 1: Lempibiisi

Run the Jewels: JU$T

Paleface: Halusin valita jotain melko uutta, joka on noussut klassikkotasolle. Tässä yhdistyy monta asiaa, muun muassa rakkauteni Rage against the Machineen. Zackin ääni sekä tapa räpätä ja kirjoittaa ovat vaikuttaneet minuun syvästi. Rage against the Machine yhdisti punkin ja räpin hienolla tavalla – sillä oli yhteiskunnallinen sanoma kuten vaikka Public Enemyllä.

Run the Jewelsin El-P oli merkittävä valkoinen räppäri ennen Eminemiä ja esikuva minulle. Run the Jewels syntyi, kun El-P iski hynttyyt yhteen Bernie Sandersin kampanjassakin mukana olleen Killer Miken kanssa.

Pidän filosofiasta, johon tämä ajankohtainen biisi linkittyy: Black Lives Matter -liikkeeseen ja koko USA:n yhteiskunnan rakenteeseen. Kuten tuossa räpätään, Yhdysvallat on intiaaneilta varastetulle maalle rakennettu valtio, jonka vauraus perustuu orjatyöhön. Eikä edistystä ole vieläkään juuri tapahtunut.

Biisissä on kirkas kuva yhteiskunnasta ja samalla party-aspekti: siinä on intellektuaalinen viesti, mutta sitä voi tanssia baareissa.

K-lead: Tykkäsin biisistä kovasti. Olen kuunnellut totta kai paljon Rage against the Machinea ja Zack De La Rochia.

Sami: Juuri tällä viikolla kävin levykaupassa ja katselin tätä levyä, mutta en ostanut, vielä.

R.A. The Rugged Man: Media Midgets

K-lead: Valitsin biisin, koska se kertoo todella tärkeästä aiheesta, median vallasta ihmisiin. Biisi kuvaa, kuinka yhteiskuntaa hallitaan valtavien yritysten ja valtarakenteiden avulla. Media on yksi aseista, joilla ihmisiin vaikutetaan. Ja R.A. The Rugged Man on yksi kovimmista ja aliarvioiduimmista räppääjistä, hänet tunnetaan voimakkaista sanoituksista ja tärkeistä aiheista.

Huomasin median vallan, kun tulin Syyriasta Suomeen. Syyriassa asuessani uskoin, että media kertoo asiat rehellisesti ja oikein. Kun olimme Syyriassa, olimme kuin laatikossa, kun lähdimme pois ja sota alkoi, heräsimme maailmaan. Noin 90 % Syyrian sotaan liittyvistä uutisista on vääriä, ja suomalaisilla on väärä vaikutelma meistä. Meitä pidetään terroristeina. Jos tulet Syyriasta tai nimesi on Muhammed tai Khaled, että olet osa Isistä. Tosi outoa ja hullua. Monet eivät tiedä, että ennen kuin sota muuttui, se oli rauhallinen vallankumous, joka pyrkii vapauttamaan diktatuurista. Olemme rauhanomaisia ihmisiä, koulutettuja ja ahkeria työntekijöitä. Jos pieni osa ihmisistä tekee jotain tyhmää, ei se tarkoita, että olemme kaikki samanlaisia. Yleistäminen on väärin.

Minulta on kysytty, miksi lähdin Syyriasta, enkä jäänyt puolustamaan maatani. Tein vastakysymyksen: ketä me puolustaisimme? Jos taistelisin Syyrian armeijan riveissä, joutuisin tappamaan siviilejä. Jos taistelisin Syyrian armeijaa vastaan, joutuisin silloinkin tappamaan siviilejä ja mahdollisesti vankilaan.

Paleface: Se onkin mystinen silmänkääntötemppu, miten turvapaikanhakija on saanut negatiivisen konnotaation, kun kyse on hädässä olevista aivan tavallisista ihmisistä, jota pitäisi auttaa. Kun turvapaikanhakijoista luodaan tuntematon uhka, saadaan klikkejä.

Sami: Pelolla leikittely ja pelko myy.

Paleface: Biisi on ajankohtainen myös siksi, että siinä mainitaan John Biden, joka oli biisin julkaisuvuonna 2013 varapresidentti. Biisin laini viittaa ilmeisesti Black predator -lakeihin, jotka kohdistuivat mustiin nuoriin miehiin ja ovat yhä häpeäpilkku demokraateille. Biden on sittemmin tehnyt jotakin korjausliikkeitä.

Kierros 2: Omasta tuotannosta biisi

Elektro GT & Paleface: Pomminpurkaja

Paleface: Maaliskuussa ilmestyvä biisi kertoo ilmastonmuutoksesta ja ilmastopakolaisuudesta. Teimme Ylellä studiotaltioinnin ja vedin räpit livenä. Mielestäni tekstissä onnistui jotain: ajatus siitä, että tuossa se pommi tikittää, mutta kukaan ei osaa sitä purkaa.

Oikeastaan biisi on tosi lähellä sitä, mitä sinä K-Lead olet joutunut kokemaan. Vaikka me täällä pohjoisessa tuotamme suurimman hiilijalanjäljen, ihmiset etelässä maksavat suurimman hinnan. Ilmastonmuutos voi aiheuttaa ennennäkemättömän suuren turvapaikanhakijoiden aallon. Ilmastotietoisuus oli viime syksynä lakipisteessä ennen koronaa, mutta nyt kaikki on vedetty vessanpöntöstä.

Sami: Nyt ei pystytä purkamaan muuta kuin koronapommia. Aina olisi monia muitakin pommeja purettavan kuin se yksi.

K-lead: On hienoa, että Suomessa arvostetaan räppiä. Syyriassa näin ei ole. Syyrian poliisi pidätti minut kaksi kertaa, koska tein räppiä. Minut ja neljä muuta räppäriä kutsuttiin kuultavaksi erikoispoliisin luo. Se muistuttaa CIA:ta on ja on kuuluisa siitä, että jos joudut heille, et näe enää aurinkoa koskaan. Olimme onnekkaita, että pääsimme pois.

Paleface: Mikä oli syynä pidätykseen?

K-lead: Tekstit. Syyriassa ei saa ottaa kantaa politiikkaan. Ei saa sanoa mitään presidentin, hallituksen tai uskonnon vastaista.

Paleface: Eikö Syyriassa ole pitkät perinteet runoudessa?

K-lead: Totta kai, mutta rap oli uutta poliisille, ei tuttua kuten runous. He ajattelivat, että olemme järjestäytymässä vallankumoukseen. Nyt kaikki syyrialaiset räppärit ovat ulkomailla, lähteneet pakoon.

Paleface: Olen tosiaan onnekas, koska Suomessa toimii sananvapaus taiteilijoille. Esimerkiksi Venäjällä näin ei ole. Kiinnostava on myös Espanjassa kuningashuoneen kritisoimisesta vangitun katalonialaisen räppärin Pablo Hasél tapaus, koska se tapahtuu EU-maassa. Kreikkalainen räppäri B.D. Foxmoor otti juuri yhteyttä, koska hän on koonnut räppäreitä 12 maasta tekemään EU-tuomioistuimelle vetoomuksen sananvapaudesta. Voisi K-lead olla arvokasta puhua tästä kanssasi.

Spitter lock down

K-lead: Tein tämän kappaleen viime vuonna, kun korona alkoi. Se kertoo siitä, mitä tapahtuu koronan aikana poliittisesti ja median näkökulmasta. Totta kai riskiryhmiä pitää suojella, mutta mielestäni on liikaa epäloogisia rajoituksia ja pelottelua. En esimerkiksi pääse omalle studiolleni Mikkelissä koronan takia. En voi keikkailla, en voi äänittää, en voi tehdä mitään. Se on ongelma.

Paleface: Rajoitukset ovat meille parhaassa iässä oleville nyt epäitsekkyystesti. Meillä on muusikoina paljon turhautumista, koska emme pääse keikoille ja esiintymään. Tuen hallituksen linjaa monissa asioissa enkä ole ottanut urputtajan roolia, vaikka pääelinkeinoni on kielletty ja samaan aikaan on mahdollista laulaa karaokea. En voi olla sanomatta että se on epäreilua.

K-Lead: Olen sama mieltä Palefacen kanssa, että epäreilua. Tietysti minä kunnioitan ihmisten halua noudattaa koronaohjeita.

Kierros 3: Ekstrat

Sami: Mitä mieltä olette Suomen nykypolitiikasta, erityisesti Paleface, ja Syyrian nykypolitiikasta, erityisesti K-lead?

Paleface: Olen äänestänyt itse vaaleissa osan meidän ministereistä, joten tuen hallituksen linjaa monissa asioissa. Kriittinen asia on se, että ilmastotoimet ovat edenneet kovin hitaasti. Vaikka en tiedäkään, mitä suljettujen ovien takana puhutaan, se voi johtua siitä, että keskustapuolue on hallituksessa.

K-lead: Syyrian hallitus on kaikkien aikojen diktatorisin koko maailmassa. Sen politiikka perustuu ihmisten pelotteluun, ja Syyria on eristäytynyt muusta maailmasta. Syyrian hallituksen tukijat kertovat, millainen hallitus meillä on: Venäjä, Kiina ja Pohjois-Korea.

Paleface: Mitä pitäisi tapahtua, että asiat muuttuisivat?

K-lead: Koko hallitus pitäisi vaihtaa ja siihen tarvitaan totta kai muun maailman tukea. Vain sitä kautta.

Paleface: Miten suhtaudut siihen, että Yhdysvallat puuttuvat ja Lähi-idän asioihin?

K-lead: USA on kiinnostunut Lähi-idästä vain öljyn takia.

Sami: Viimeinen kysymys kuuluu: jos saisit muuttaa yhden asian Suomessa, mikä se olisi ja mitä toivoisit tulevaisuudelta?

Paleface: Toivoisin, että suomalaiset eivät olisi niin epäluuloisia ja rasistisia. Olisi hienoa, jos suomalaiset yhtenä aamuna heräisivät ja rakastaisivat kaikkia muita kulttuureita. Hävettää, että Suomen suurin puolue nojaa muukalaisvihaan.

K-lead: Sanon syrjintä. Se pitäisi lopettaa. Se on minulle ulkomaalaisena tärkeää.

Sanottua

Paleface: Vaikka en ymmärrä sanasta sanaan mitä K-lead räppää, tunnistan kyllä taitavan räppääjään. Räp on rakentanut sillan meidän välille.

K-lead: Onneksi olen Suomessa! Voin kertoa ja räpätä ihan mitä vaan. Räpin kautta voin levittää viestiä, voin kertoa totuuden. Tunnen, että se on vastuuni.

Kuka?

K-Lead

Khaled aka K-Lead on Syyrian Homsista kotoisin oleva poliittinen rap-artisti, joka aloitti uransa vuonna 2004. Khaled kuului Syyriassa Street Art -nimiseen rap-kollektiiviin, jossa oli mukana neljä räppäriä. Kukaan Street Art -kollektiivin jäsenistä ei asu enää Syyriassa. Khaled muutti Suomeen vuonna 2018. Hän asuu nyt Mikkelissä ja opiskelee tietokoneohjelmointia. Khaled tekee ja julkaisee aktiivisesti musiikkia Soundcloudissa, Youtubessa ja Spotifyssa nimellä K-Lead.

Paleface

Karri Paleface Miettinen on rap-muusikko, yhteiskunnallinen aktivisti, kääntäjä ja tietokirjailija. Hän aloitti levyttämisen vuonna 2000 ja kuuluu suomiräpin pioneereihin. Hän kuuluu muun muassa Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -kokoonpanoon.

Rinnakkaiselo muiden eläinlajien kanssa on hieno ja merkityksellinen termi, mutta sen todeksi tuleminen jää usein puheen asteelle. Eläinten suojelu, oikeudet ja hyvinvointi eivät toteudu tällä hetkellä riittävästi edes eläimiä koskettavassa lainsäädännössä.

Järjestimme Elämä voittaa -vaalikampanjan yhteydessä Eläinten ilta -tilaisuuden. Teemana olivat eläinlajit, jotka aiheuttavat yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelu tietyistä lajeista, kuten susi, valkoposkihanhi tai kissa, ulottaa lonkeronsa eduskuntaan ja kaupunkien valtuustoihin asti.

Pelkän puheen lisäksi tarvitsemme konkreettista toimintaa edistääksemme eläinten hyvää kohtelua, kuten loukkaantuneiden eläinyksilöiden auttamista, kuntouttamista ja vapauttamista takaisin luontoon. Tämän kaltainen eläinsuojelutoiminta on tällä käytännössä kokonaan vapaaehtoistoiminnan varassa. Eläinten auttamiseen on varattava rahaa myös valtion ja kuntien budjettipäätöksiä tehtäessä.

Päävastuun eläinten hyvinvoinnista ei pidä tukeutua vapaaehtoistoimijoiden ja lahjoittajien tai yksittäisten projektien varaan. Tarvitsemme suunnitelmallista ja jatkuvaa toimintaa eläinten hyvinvoinnin kohentamiseksi.

Ymmärrystä ja avarakatseisuutta muita lajeja kohtaan

Kuinka pystyisimme edistämään ja rakentamaan rauhanomaista rinnakkaiseloa muiden eläinlajien kanssa? Ymmärrystä ja avaramielisyyttä muita eläinlajeja kohtaan voitaisiin edistää eläinsuojelukasvatuksen kautta. Eläinsuojelukasvatus olisi tärkeä ottaa huomioon opetustoiminnassa sekä varhaiskasvatuksessa.

Tällä hetkellä tunnistamme ympäristökasvatuksen merkittävän roolin osana opetussuunnitelmaa. Aivan samalla tavalla eläinsuojelukasvatus olisi tärkeä saada osaksi opetusta.

Eläinsuojelukasvatuksen rooli eläinten arvokkaan kohtelun ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi on merkittävässä roolissa. Tämä olisi erityisen tärkeää juuri nyt, kun tiedämme, millä tavalla eläinten huono kohtelu eläintoreilla, eläinten tehotuotannossa ja turkistarhoilla on johtanut maailmaa ravistavien pandemioiden syntyyn.

Muualta Suomeen muuttaneet osaavat siivoamisen ja raksahommien lisäksi paljon muutakin. Kielitaidon puute ei tarkoita sitä, ettei ihmisellä olisi muita tarpeellisia tietoja ja taitoja, joista olisi hyötyä työnantajille sekä koko yhteiskunnalle. Se, että on pakolainen tai maahanmuuttaja, ei merkitse kyvyttömyyttä työntekoon, eikä sitä, etteivät urahaaveet olisi samanlaisia kuin kantaväestöllä. Avainasemassa tilanteen kohentamiseksi ovat työnantajat ja heidän rohkeutensa.

Järjestimme osana Elämä voittaa -vaalikampanjaa etätapaamisen nimeltä Uussuomalaisten ilta. Tapaamisessa osallistujien yhteinen viesti ja pyyntö kiteytyi ajatukseen, että ihmiset päivittäisivät mielikuviaan muualta Suomeen muuttaneista ihmisistä. Liian usein työnhaussa seinä tulee vastaan kielitaidon puutteen takia, mutta sen ei pitäisi olla nykymaailmassa enää este työnsaannille. Kaikissa työtehtävissä ei tarvita täydellistä suomen kielen taitoa ja työantajilla on myös monia keinoja tukea työntekijöidensä kielenoppimista esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuutta osallistua suomen kielen kurssille.

Suomalaisten työnantajien olisi mietittävä aidosti ja rohkeasti työn tarjoamista myös muualta Suomeen muuttaneille. Tästä olisi paljon hyötyä yrityksille, kaupungeille, järjestöille ja kaikille työyhteisöille ja eri organisaatioille. Samalla tämä edistäisi muualta Suomeen muuttaneiden sitoutumista ja kuulumista yhteiskuntaan ja eri yhteistöihin. Mukaan kuulumiseen saavuttaminen vaatii ennakkoluulojen ja raja-aitojen purkamista työnantajilta, kanssaihmisiltä ja samalla myös työnhakijoilta. Uskon, että tämä on saavutettavissa helpostikin, jos tahtoa on.

Haluan edistää vaalikampanjassani tavoitetta, että Helsinki ja muut Suomen kaupungit ottavat työllistämishaasteen vastaan ja edistävät muualta Suomeen muuttaneiden työllistymistä ja täydennyskoulutusta varaamalla heille työ- ja opiskelupaikkoja, jotka vastaavat uussuomalaisten osaamista, työkokemusta sekä täydennyskoulutuksen tarpeita. Uusuomalaisten avulla meillä on mahdollisuus saada lisää osaamista yhteiskuntaan, mikä edistää samalla myös yhdenvertaisuutta.