Tapasimme Samin, Aramiksen ja Annelin kanssa Christa Granrothin Tokoinrannassa Töölönlahdella, missä hän oli ruokkimassa sorsia. Christa ja muut aktiivit käyvät talvikaudella päivittäin heittämässä vesilinnuille useita kiloja ruokaa, sillä kaupungin asentama automaatti ei toimi.
Töölönlahdella sijaitsee Pohjois-Euroopan merkittävin sinisorsien talvehtimispaikka. Helmikuussa pakkasta oli –17 °C, ja sorsat hyvin nälkäisiä. Ne söivät kiihkeästi kovalla ruokahalulla Christan niille heittämää kaura-auringonkukansiemenseosta. Sorsaparvessa kävi kova kuhina ja polske. Vedestä nousi höyryä ja aina välillä jotkut yksilöt saivat hepulin ja muut linnut seurasivat perässä. “Kanahaukkavaroitus”, selittää Christa.
Helsingin kaupunki on asentanut Tokoinrannan lintusulalle massiivisen vesilintujen ruokinta-automaatin. Christan mukaan kyseessä on kokeilu. Paradoksaalista kyllä, linnut välttelevät ruokinta-automaattia, koska pelkäävät sitä. Automaatti ei myöskään toimi oikein, vaan ruoka vajoaa siitä veden pohjaan.
Automaatti on kiinnitetty suurten ponttonien päälle. Christa kertoo, että toimiakseen oikein sen pitäisi olla kiinnitettynä pelkkään puukehikkoon. Suuret pohjaa kohti kiilautuvat sivurakennelmat estävät Christan havaintojen mukaan uoman virtausta. Aiempina talvina ennen automaatin olemassaoloa vesi virtasi paikalla normaalisti ja myös sulavesialue oli laajempi. Nyt sula-alue on selvästi supistunut.
Ruokinta kielletty
Tokoinrannasta kävelemme Oopperan sulalle. Siellä on toinen paikka, jossa esiintyy satoja sorsia. Joukossa oli myös kaksi kyhmyjoutsenta, valkoinen ”ankka-sorsa” sekä jouhisorsa! Lintubongarit olivat saapuessamme kerääntyneet tarkkailemaan harvinaista jouhisorsavierasta.
Kaupunki on laittanut alueelle kylttejä, joiden mukaan lintujen ruokinta on alueella kielletty. Talvehtivat sorsat ja muut vesilinnut ovat kuitenkin täysin riippuvaisia talviruokinnasta. Onhan paikalle kaupungin toimesta asennettu myös tämä toimimaton ruokinta-automaatti.
Christa ja muut aktiivit käyvät käsin heittämässä vesilinnuille useita kiloja ruokaa päivittäin. He jakavat myös ruokintavuoroja jonkin verran. Jatkuva vastuu vesilintujen ruokinnasta talvikaudella turhauttaa hieman, sillä se on raskasta työtä. Jos automaatti toimisi hyvin eikä se lisäksi pelottaisi lintuja, sitä ei tarvitsisi tehdä.
Christa on ollut tuloksetta useita kertoja yhteydessä vastuulliseen ympäristötarkastajaan Helsingin kaupungilla. “Hän ei enää vastaa viesteihini”, sanoo Christa. Paikalle on sentään nyt asennettu riistakamera. Ehkä sen on tarkoitus monitoroida automaatin toimintaa?
On hienoa, että on olemassa paikallisia kaupunkieläin- ja lähiluontoyhdistyksiä ja ryhmiä, kuten Pro-luonto Helsingissä, Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys sekä Facebookissa toimiva Valkoposkihanhien ystävät -ryhmä. Kaupunkieläimet tarvitsevat puolustajia ja auttajia, ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen kaikkialla on mittaamattoman arvokasta sekä itsessään että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Kaikki me eläimet olemme yksilöitä, ja muunlajisten eläinten ja monipuolisen luonnon esiintyminen ympäristössämme on meille hyväksi. Christan motto kuuluu: “Pelastakaa Töölönlahti.
Kuka?
Christa Granroth on graduvaiheen biologianopiskelija Åbo Akademi -yliopistossa ja aktiivinen luonto- ja eläinaktiivi. Hän toimii muun muassa Luonto-Liiton susiryhmässä ja Tringassa ja on tehnyt lintukartoituksia.
Posted: June 10, 2021 by Sami Säynevirta
Elämä voittaa -zine: Kohtaaminen Töölönlahdella
Tapasimme Samin, Aramiksen ja Annelin kanssa Christa Granrothin Tokoinrannassa Töölönlahdella, missä hän oli ruokkimassa sorsia. Christa ja muut aktiivit käyvät talvikaudella päivittäin heittämässä vesilinnuille useita kiloja ruokaa, sillä kaupungin asentama automaatti ei toimi.
Töölönlahdella sijaitsee Pohjois-Euroopan merkittävin sinisorsien talvehtimispaikka. Helmikuussa pakkasta oli –17 °C, ja sorsat hyvin nälkäisiä. Ne söivät kiihkeästi kovalla ruokahalulla Christan niille heittämää kaura-auringonkukansiemenseosta. Sorsaparvessa kävi kova kuhina ja polske. Vedestä nousi höyryä ja aina välillä jotkut yksilöt saivat hepulin ja muut linnut seurasivat perässä. “Kanahaukkavaroitus”, selittää Christa.
Helsingin kaupunki on asentanut Tokoinrannan lintusulalle massiivisen vesilintujen ruokinta-automaatin. Christan mukaan kyseessä on kokeilu. Paradoksaalista kyllä, linnut välttelevät ruokinta-automaattia, koska pelkäävät sitä. Automaatti ei myöskään toimi oikein, vaan ruoka vajoaa siitä veden pohjaan.
Automaatti on kiinnitetty suurten ponttonien päälle. Christa kertoo, että toimiakseen oikein sen pitäisi olla kiinnitettynä pelkkään puukehikkoon. Suuret pohjaa kohti kiilautuvat sivurakennelmat estävät Christan havaintojen mukaan uoman virtausta. Aiempina talvina ennen automaatin olemassaoloa vesi virtasi paikalla normaalisti ja myös sulavesialue oli laajempi. Nyt sula-alue on selvästi supistunut.
Ruokinta kielletty
Tokoinrannasta kävelemme Oopperan sulalle. Siellä on toinen paikka, jossa esiintyy satoja sorsia. Joukossa oli myös kaksi kyhmyjoutsenta, valkoinen ”ankka-sorsa” sekä jouhisorsa! Lintubongarit olivat saapuessamme kerääntyneet tarkkailemaan harvinaista jouhisorsavierasta.
Kaupunki on laittanut alueelle kylttejä, joiden mukaan lintujen ruokinta on alueella kielletty. Talvehtivat sorsat ja muut vesilinnut ovat kuitenkin täysin riippuvaisia talviruokinnasta. Onhan paikalle kaupungin toimesta asennettu myös tämä toimimaton ruokinta-automaatti.
Christa ja muut aktiivit käyvät käsin heittämässä vesilinnuille useita kiloja ruokaa päivittäin. He jakavat myös ruokintavuoroja jonkin verran. Jatkuva vastuu vesilintujen ruokinnasta talvikaudella turhauttaa hieman, sillä se on raskasta työtä. Jos automaatti toimisi hyvin eikä se lisäksi pelottaisi lintuja, sitä ei tarvitsisi tehdä.
Christa on ollut tuloksetta useita kertoja yhteydessä vastuulliseen ympäristötarkastajaan Helsingin kaupungilla. “Hän ei enää vastaa viesteihini”, sanoo Christa. Paikalle on sentään nyt asennettu riistakamera. Ehkä sen on tarkoitus monitoroida automaatin toimintaa?
On hienoa, että on olemassa paikallisia kaupunkieläin- ja lähiluontoyhdistyksiä ja ryhmiä, kuten Pro-luonto Helsingissä, Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys sekä Facebookissa toimiva Valkoposkihanhien ystävät -ryhmä. Kaupunkieläimet tarvitsevat puolustajia ja auttajia, ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen kaikkialla on mittaamattoman arvokasta sekä itsessään että ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Kaikki me eläimet olemme yksilöitä, ja muunlajisten eläinten ja monipuolisen luonnon esiintyminen ympäristössämme on meille hyväksi. Christan motto kuuluu: “Pelastakaa Töölönlahti.
Kuka?
Christa Granroth on graduvaiheen biologianopiskelija Åbo Akademi -yliopistossa ja aktiivinen luonto- ja eläinaktiivi. Hän toimii muun muassa Luonto-Liiton susiryhmässä ja Tringassa ja on tehnyt lintukartoituksia.
Teksti ja kuva Heta Rousi
Category: Uncategorized