Elämä voittaa -zine: Älä tapa feat. Kari Kuula

KABOOM! Maailman muuttaminen alkaa sinun lautaseltasi.

Kun mietin haastattelua Kari Kuulan kanssa, mielessäni oli sanat ”älä tapa”. Olin ajatellut, että aloittaisin sillä, mutta se vaikutti jotenkin liian yksinkertaiselta eikä jättäisi tilaa keskustelulle. Niinpä luovuin ajatuksesta ja kysyin ensin jotain muuta. Jutun otsikoksi valitsin kuitenkin raamatulliset sanat.

Avasin läppärin, soitin Teams-puhelun Kari Kuulalle ja kuuntelin rauhallista ja johdonmukaista puhetta. Se oli kuin musiikkia, joka mykisti minut.

Mihin ajatus eläinten hyvinvoinnista sinulla perustuu?

Nykytutkimukseen, kokemukseen ja ajatukseen siitä, että eläin ei ole kone. Eläimet ajattelevat ja tuntevat, mutta eivät näytä kärsimystään. Tietämykseen eläinten kyvystä kärsiä ja siitä, että maailmassa on valtava määrä karjaeläimiä. Karjaeläimiä on seitsemän kertaa enemmän kuin luonnonvaraisia vapaasti liikkuvia eläimiä, kun mukaan lasketaan kanoja suuremmat eläinlajit.

Ihminen on tehnyt maailmasta eläintehtaan. Eläimet on jalostettu tuottamaan tehokkaasti ihmisille aineellisia hyödykkeitä ihmisen rakentamissa halleissa, häkeissä tai katoksissa. Etusijalla ovat talouden ehdot, mikä vaarantaa eläinten hyvinvoinnin. Asetelma on ongelmallinen myötätuntoajattelun näkökulmasta.

Keskustelu kääntyy jo hieman kristilliseen näkökulmaan, josta kysyn myöhemmin vielä tarkemmin.

Kristillisen ajattelun näkökulmasta luonto on annettu ihmiselle lainaksi, ei omaisuudeksi. Jumalankuvana ihmisen kuuluisi henkiä Jumalan huolenpitoa ja rakkautta luomakuntaa kohtaan. Meidän kuuluisi sopeutua luontoon eikä siten, että luonto sopeutuu meihin.

Ymmärrän, että karuissa olosuhteissa eläinten monenlainen hyödyntäminen on ollut välttämätön ihmisen selviytymiselle. Nykyisin teknologia, tieteellinen tietämys ja aineellinen vauraus on sitä luokkaa, että eläinten tehotuottaminen ja hyödyntäminen ravinnonlähteeksi ei ole mitenkään välttämätöntä. Pärjäisimme aivan hyvin kasvisruoalla. Ilmaston näkökulmasta tämä olisi myös monin verroin parempi ratkaisu.

Maailman suurta ruokahävikkiä on se, että eläimille tuotetaan rehua, eikä maata käytetä kasvisruoan tuottamiseen. Niinpä ajattelen, että kristillinen myötätunnon eetos kutsuu meitä luopumaan omasta mukavuudesta ja mielihaluista. Liharuoasta luopuminen on jumalan rakkauden osoittamista toisille olennoille.

En vaadi ehdotonta 100 prosentin linjaa. Suunta on tässä pääasia. Ravinnon tuotannon rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta uskon, että kysyntä vaikuttaa enemmän kuin tarjonta. Maailman muuttuminen alkaa sinun lautaseltasi.

Löytyykö vakaumuksellesi koskien eläinten hyvinvointia pohjaa kristillisestä vakaumuksestasi tai Raamatusta?

Raamatun toisella sivulla on suloisen myyttinen kuva ihmisestä paratiisista, jossa eläimet ovat hänen kumppaneitaan ja ystäviään. Tässä kuvassa ihminen ei syö eläimiä vaan kasvisruokaa. Syntiinlankeemus rikkoo tämän idyllin, mutta kuva jää voimaan unelmana ja suuntaviittana.

Ankarien olosuhteiden takia voisimme syödä eläimiä, mutta ihanne olisi, että näin ei tehtäisi, vaan eläinkunnan ja ihmisten välillä vallitsee ystävyys eikä yksipuolinen hyödyntämissuhde. Jeesus kutsui luopumaan omastaan muiden hyväksi. Kristillinen kasvissyönti on yksi tapa seurata tätä kutsua.

Tämä on vähemmistökanta kristikunnassa, mutta ennustan, että se tulee kasvamaan kovasti. Tässä kohdassa kristillinen eetos ja ympäristötutkimus löytää saman sävelen.

Mistä sinulle nousi halu kirjoittaa eläinaiheiset blogitekstit Kirkko ja kaupunki -lehteen?

Olen nyt nelisen vuotta lukenut eläinteemasta ja kolmisen vuotta ollaan vaimon kanssa oltu kasvissyöjiä. Olen ennenkin kirjoittanut samansuuntaisia blogitekstejä, mutta nyt sattui sopiva merimiina vastaan ja KABOOM! Tämä ei ole minulle uusi teema, mutta nyt vaan sattui näin.

Juttelimme pari päivää sitten puhelimessa ja puhuit silloin kohtuullisuudesta. Mitä sillä tarkoititkaan?

Kohtuullisuudella tarkoitan sitä, että jossakin kohtaa tulee raja, jonka jälkeen meillä on enemmän kuin on välttämätöntä. Sitten tulee ylellisyyttä, yltäkylläisyyttä ja lopulta liikaa.

Meillä on varaa luopua eläinten laajamittaisesta hyväksikäytöstä. Pelkkien makunautintojen takia tuntoisten olentojen alistaminen monenlaisiin kärsimyksiin ei ole kohtuullista. Ruoasta on vaikea kiittää, jos tunnistaa siihen liittyvän epäoikeudenmukaisuuden ja kohtuuttomuuden.

Raamatussa on kymmenen käskyä. Mitä ajattelet älä tapa -käskystä ja koskeeko se myös eläimiä?

Se ei voi olla ehdoton käsky. Kun kuokin esimerkiksi kasvimaata, peltomyyrät menettävät henkensä. Tässä yhteydessä älä tapa -käsky antaa suuntaviitan. Rakentakaa arkenne ja yhteiskuntanne sillä tavalla, ettette elä elävien olentojen kustannukselle. Ettei jokapäiväiseen arkeen kuuluisi se, että olento, joka haluaisi elää, joutuukin kuolemaan vieläpä pelkän mielihyvän vuoksi.

Älä varasta -käsky liittyy myös eläinten oikeuksiin. Siinä voi kuulla pyynnön: älä riistä elävän olennon elämää, älä ota häntä luonnosta ja tee hänestä konetta, esinettä ja tuotantoyksikköä, vaan anna hänen elää vapaasti luonnossa.

Jos saisit päättää yhden asian yhteiskunnassa, joka edistäisi eläinten hyvinvointia, mikä se olisi?

Politiikka voi vaikuttaa siihen, että tavallisissa kuluttajissa nousisi myötätunto ja ympäristöherätys. Olisimme valmiit maksamaan enemmän ruoasta, joka on eettisempää ja jota valitsemalla teemme maailmassa parempaa paikkaa. Kannatan maataloustukea, joka tukee eettistä ruoantuotantoa ja rakenteellista muutosta. Kun lihan kysyntä vähenee ja nyhtökauraa halutaan enemmän, toivoisi, että yhteiskunta suuntaisi tukea tällaisiin tuotantojärjestelmien muutoksiin.

—

Kuka?

Kari Kuula on seurakuntapastori, teologian tohtori ja dosentti sekä tietokirjailija.

Lempiruoka: Höyrytetty peruna ja porkkana, nyhtökaura ja salaatti, jossa on persimonia. Tällainen ateria on helppo valmistaa ja edullista.

Lempiresepti: Improvisoiden ruokaa en osaa sanoa reseptiä. Tavallinen yksinkertainen ruoka on hyvää. Suhtaudun kiitollisena siihen, että on ruokaa.

Motto: Ole ystävällinen vihamiehillesi. Se ärsyttää heitä eniten.

Teksti Sami Säynevirta